Kahden viikon ajan hänellä on työhön oppaana eläkkeelle jäävä rehtori Eero Kuokkanen. Vainikka tuli Lemille Nuijamaan koulusta Lappeenrannasta. Puolensadan oppilaan koulu vaihtui 220 koululaisen opinahjoon, mutta kuitenkin kyse oli paluusta maalle ja sitä kautta pieniin ympyröihin; ennen kahdeksaa vuotta kaupungin kouluissa Petri Vainikka opetti Taipalsaarella, Kirkonkylän ja Saimaanharjun kouluissa.

– Opettajat ja henkilökunta saavat päättää täällä monista työtään koskevista asioista, kun koulu on säilyttänyt suvereenisuutensa. Koulun oheispalveluiden ulkoistaminen voi vaikeuttaa opetustyötä, jos ulkoistamisen takia byrokratia lisääntyy, kuten kaupungissa on tapahtunut; talonmiespalveluita ei saa kuin monen mutkan päästä ja lauantaimakkaran vaihtaminen eväsleivän päältä joksikin toiseksi vaatii uskomatonta byrokratiaa, Vainikka sanoo ja kertoo heti ensimmäisenä päivänä huomanneensa, kuinka nopeasti Lemillä talonmiesapua saadaan kun tarvitaan.

Lemillä talonmies tai tarkemmin ottaen ammattimies on teknisen osaston väkeä, samoin kuin nyt myös siivoojat ja keittäjät. Se jo hieman murentaa koulun yhtenäisyyttä, mutta kunnan työntekijöitä he ovat silti, palveluja ei ole ulkoistettu, hän toteaa. Kuraattori ja terveydenhoitaja ovat nyt Eksoten palveluksessa.

– Koulu, jossa on hyvät opettajat ja muu henkilökunta, joka yhdessä katsoo oppilaan parasta. Tämä on turvallinen koulu lapsille – jos nykyisin mitään koulua voi turvalliseksi kehua, koulu, jossa vanhemmat ovat mukana, luonehtii Eero Kuokkanen koulua, jota hän on sen alusta asti –melkein 18 vuotta – luotsannut.

Petri Vainikka nyökyttää, sillä tekemisen meiningin hän on havainnut heti koululle tultuaan.

– Kun itse saa vaikuttaa omaan työhönsä eikä vain pyörähdellä rattaissa, työssä on mielekkyyttä. Opettajan työ on taiteilijan työtä. Sen tekemistä voidaan opettaa, mutta tyyli liittyy ihmisen persoonaan, jolla työtä tehdään, Vainikka sanoo.

Oppilaistaan Eero Kuokkanen sanoo, että heidän kanssaan uskaltaa lähteä paikkaan kuin paikkaan, he käyttäytyvät aina hyvin. Hekin, jotka kouluympyröissä eivät jaksa aina noudattaa koulun sääntöjä, ovat maailmalla mallioppilaita.

– Lemiläisten oppilaiden itsetietoisuus on hyvällä tasolla, lemiläisyydellä tuuletetaan ihan toisella tavalla kuin 18 vuotta sitten, Eero Kuokkanen kertoo.

Lemiläistä itsetuntoa on kohottanut niin Stam1nan menestys kuin oppilaiden omat kotiseutuun liittyvät kulttuuriteemat. Se tulee esille muutenkin kuin eri palkintojen yhteydessä. Palkintojakin on koulussa saavutettu slämäreistä piirustuskilpailuihin ja Pisa-vertailussa on oltu kärkeä. Se on huomattu naapurissakin:

– Lemin kouluilla on Lappeenrannassa hyvä maine. Erillistä imagotyöryhmää ei täällä tarvita, vaan suorasta toiminnasta on tullut hyvä kuva, kiittää Petri Vainikka.

Keskustelu palaa työyhteisöön, joka Lemin koulukeskuksessa on ollut tiivis ja opettajakunnassa vaihtuvuus on ollut vähäistä. Itsensä lisäksi Kuokkanen löytää henkilökunnan listalta viisi muuta opettajaa, sekä siivoojan ja emännän, jotka ovat olleet mukana koulun alusta alkaen, ja liki samoihin vuosimääriin yltää moni muu. Ja useimmat heistä, vanha ja uusi rehtori mukaanlukien, käyvät töissä kaupungista. Eli he haluavat olla Lemillä töissä pitkästä työmatkasta huolimatta.

Yksi pisinmatkaisista, äidinkielen lehtori Marjaana Laivamaa, on 16 vuoden ajan kulkenut 45 kilometrin työmatkan Joutsenosta. Tai ei ihan koko aikaa, sillä hänellä on ollut vuosien varrella monta äitiyslomaa.

– Tämä on ehdottomasti hyvä työpaikka, upeat työkaverit ja inhimillinen rehtori, kiittää Laivamaa, joka vasta yhdeksännen lapsensa jälkeen malttaa jäädä hoitovapaalle, mutta palaa töihin taas syksyllä.

Uutta rehtoria odottavat entistä isommat haasteet, sillä rehtoriuden ohella hän aloitti Lemin sivistystoimenjohtajana.

– Se on minulle kokonaan uusi tehtävä, on paljon uutta opiskeltavaa. Tosin Taipalsaarella koulunjohtajalle kuului joitain opetuksen jotamiseen liittyviä tehtäviä, joita kaupungissa rehtorit eivät hoida, Petri Vainikka sanoo.

Eero Kuokkanenkin takavuosina kokeili yhdistelmävirkaa, mutta se ei luonnistunut mm. sen takia, että rehtorin pätkittäiseen työhön ei jäänyt rauhallista aikaa osastopäällikön tehtäviin, hän kertoo.

Sekä rehtorin että sivistystoimenjohtajan tehtävissä usein niukkojen resurssien jako eniten hyötyä tuottavalla tavalla on keskeistä. Lemin koulukeskuksessa suhteellisen pieni ryhmäkoko on ollut yksi menestyksen salaisuus, mutta ison ryhmän peikko vaanii aina, kun ikäluokka on tietyn kokoinen tai eritysoppilaita on paljon.

Uusi sivistystoimenjohtaja sai tervetuliaisiksi tiedon 49 800 lisävaltionavusta, jonka opetusministeriö merkkasi kunnan koulujen ryhmäkoon pienentämiseen. Sillä voidaan käytännössä palkata yksi opettaja vuodeksi ja ratkaista vaikkapa tarve kolmannesta ekaluokasta ensi syksynä, tai jokin muu vastaava pulma.

Ryhmäkoot eivät kuitenkaan ole enää Eero Kuokkasen murhe, sillä ensi viikko on hänen viimeinen työviikkonsa. Sen jälkeen hän ensimmäiseksi aloittaa opettelun elämään ilman kelloa. Ja saattaa olla, että hänet löytää Lappeenrannan torilta lemiläisiä tarkkailemasta.

Kaija Lankia