EN RU

Maakuntajohtajan blogi


Maakuntajohtaja

Matti Viialainen

Maakuntajohtaja Matti Viialainen on suosittu kolumnisti monessa mediassa. Etelä-Karjalan liiton sivuilla julkaistaan Viialaisen maakuntajohtajan blogia ainakin kerran kuussa. Jos maakuntajohtajalla on ajankohtaista asiaa, voi hän kirjoittaa useamminkin.

8.12.2017

Matti Viialaisen puhe veteraanien itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2017

(Juhlapuhe, Lappeenranta 6.12.2017)

 Kunnioitetut sotiemme veteraanit!

Arvoisa Lappeenrannan kaupungin- ja Maasotakoulun johtaja!

Hyvä itsenäisyyspäivän juhlakonsertin yleisö!

 ”Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana”.

Näin lausuttiin siinä julistuksessa, jonka tasan sata vuotta sitten Suomen eduskunta hyväksyi. Julistuksen oli esittänyt kahta päivää aiemmin senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud. Hän on historiamme tärkeä merkkihenkilö ja valtiollinen vaikuttaja, jonka elämä liittyy vahvasti myös omaan maakuntaamme.

Sittemmin Ukko-Pekkana tutuksi tullut laillisuusmies johti paitsi itsenäisyystaistelua, vuoden viimeisinä tunteina 1917 hän haki myös sen välttämättömän tunnustuksen maamme eroamiselle Venäjän uusilta vallanpitäjiltä. Sen jälkeen Ruotsi, Saksa, Englantikin ja muut maat tunnustivat itsenäisyytemme.

Maakunnan puolesta kiitän kaikkia niitä, jotka myötävaikuttivat siihen, että Luumäen Kotkaniemessä ensi toukokuussa avataan kauniiksi kunnostettu Svinhufvudin kotimuseo. Se on juhlavuoden yksi kulttuuriteko. Kotkaniemi ja sinne johtava itsenäisyyden tie tulee olemaan yksi Etelä-Karjalan matkailun parhaimmista käyntikohteista.

Tänään kaikkialla Suomessa tuhannet suomalaiset nuoret miehet ja naiset seisoivat kunniavartiossa sankarihaudoilla. Kiitos teille, jotka teitte tapahtumasta täällä Lappeenrannassakin unohtumattoman ja koskettavan. Kunniavartiot kertovat vastaansanomattomasti, etteivät nuoremmat sukupolvet ole unohtaneet edeltäjiemme työtä ja uhrauksia.

Siihen, että itsenäisyytemme toteutui sata vuotta sitten, tarvittiin paitsi omaa tahtoa ja taitoa myös otollisia kansainvälispoliittisia olosuhteita, onneakin.

Ensimmäisen maailmansodan melskeissä romahti ensin Venäjän keisarikunta.

Imperiumin sisäisessä valtataistelussa valtaan nousseet bolshevikit, muista entisen emämaan puolueista poiketen, olivat julistaneet kunnioittavansa kansojen itsemääräämisoikeuden periaatetta aina täydelliseen eroamisoikeuteen asti. Siinä historian ohikiitävässä hetkessä se koitui onneksemme, johon silloiset päättäjämme osasivat tarttua.

Mutta tarvittiin vielä toisenkin keisarikunnan häviö ennen kuin traagisen sisällissodan pian repimä Suomi suuntasi kohti pohjoismaista parlamentaarista tasavaltaa, eikä meistä tullut saksalaisen kuninkaan johtamaa Saksan pohjoista vasallivaltiota. Sekin historian lehti kääntyi onneksemme.

Valtiotieteen tohtori Risto Volanen kuvaa ansiokkaasti kirjassaan ”Suomen synty ja kuohuva Eurooppa” miten Ranskan vallankumouksen ja Napoleonin sotien jälkeen reilun sadan vuoden aikana kasvoimme Ruotsin itäisestä maakunnasta itsenäiseksi valtioksi. Yksi merkkipaalu oli, kun 1809 Porvoon valtiopäivillä keisari Aleksanteri I kohotti meidät ”kansakunnaksi kansakuntien joukkoon”.

Kohtalomme on aina liittynyt Itämeren alueeseen, kolmioon Tukholma, Berliini ja Moskova/Pietari. Sijaintimme takia Karjala on tässä kohtalonyhdessä saanut kokea rajamaakuntana sekä kirot, ilot että surut.

Mutta suurvaltapolitiikan meille välillä suotuisten käänteiden rinnalle ja ylikin Volanen nostaa oman kansallistunteen, kulttuurin ja sivistyksen, suomen kielen merkityksen. Siinä J. W. Snellmanin rooli 1800-luvun puolivälin jälkeen oli aivan keskeinen.

Ilman tätä henkistä perustaa, kansakunnan oman identiteetin ja kulttuurin asteittaista rakentumista, kansakoululaitosta, kirjallisuutta, lehdistöä ja taidetta, rakkautta omaan luontoomme ja kotiseutuumme ja urheilusuorituksiakin ei valtiollinen itsenäisyytemme olisi ollut mahdollista. Näistä on pidettävä huolta tänäänkin kuin omasta silmäterästä.

Itsenäisyyden puolustamisessa ja nykyisen hyvinvoinnin rakentamisessa on lisäksi tarvittu kansanvaltaa. On aivan ainutlaatuista, että jo alle vuoden sisällä myös lappeenrantalaisia kovin koetelleen sisällissodan jälkeen Suomessa kyettiin pitämään sekä kunnallis- että valtiolliset vaalit, joihin myös hävinneet saattoivat osallistua.

Ilman demokratiaa ja siitä kiinnipitämistä myös myöhempinä vuosikymmeninä, emme olisi selviytyneet, emmekä tätä juhlaa olisi viettämässä. Tolkun kansakuntana emme ajaudu nytkään ääriliikkeiden tai vihapuheiden vietäväksi.

Nämä kaikkein arvokkaimmat asiat, koko kansan sivistys ja oma vahva kulttuuri sekä kansanvalta ja sen perustana oleva käsitys kaikkien kansalaisten tasavertaisuudesta ja yhtäläisistä oikeuksista, ovat ne kivijalat, joiden varaan on hyvä rakentaa yhteisen isänmaamme menestys tulevaisuudessakin.

Menestyksellinen ulkopolitiikkamme on perustunut ja perustuu historian opetuksiin, tosiasioiden tunnustamiseen.

Sen perusperiaatteen kiteytti presidentti ja rintamamies Mauno Koivisto, jonka muistoa kansakunta hiljeni kunnioittamaan keväällä, toteamukseen: ”Hyvät suhteet naapureihin”. Se on ohjenuora, jota seuraten Suomi toimii rakentavasti paitsi lähialueemme niin myös voimavarojemme rajoissa Euroopan ja koko maailmankin ongelmien ratkaisemiseksi.

Me emme horjuta vakautta tai aiheuta ongelmia vaan pikemminkin pyrimme niitä käytännönläheisesti ratkomaan. Suomen politiikka on ollut ja on vastakin rauhanpolitiikkaa.

Ulkopolitiikkamme tueksi toki huolehdimme sotilaallisesti liittoutumattomana maana omasta puolustuskyvystämme ja -tahdostamme niin, ettei kenelläkään jää asiasta epäselvyyttä.

Tässä työssä Maasotakoululla ja Rajakoululla sekä muilla puolustusvoimiemme ja rajavartiostomme toimijoilla on suuri merkitys. Olemme ylpeitä siitä, että te toimitte täällä Etelä-Karjalassa ja myös ylläpidätte kunniakkaita rakuuna- ja muita sotilasperinteitämme.

Eilen Imatran Valtionhotellissa taottiin juhlavin seremonioin sadas lenkki itsenäisyytemme rautaiseen ketjuun.

Maakuntauudistuksen myötä Etelä-Karjalasta on tulossa entistä vahvempi toimija asukkaidemme ja yritystemme parhaaksi. Oman päätösvallan ja vastuun ansiosta voimme takoa tulevaisuudessa vielä lujempia lenkkejä tuohon itsenäisyyden ketjuun.  Sen katkeamista emme salli seuraavaan sataankaan vuoteen.

Elinvoimaisen ja menestyvän itärajan maakunnan, Etelä-Karjalan me teemme juhlavuoden tunnuksen sanoin, yhdessä.

Maakunnan puolesta toivotan tänä ainutkertaisena, historiallisena päivänä teille kaikille: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Matti Viialainen