EN RU

Maakuntajohtajan blogi


Maakuntajohtaja

Matti Viialainen

Maakuntajohtaja Matti Viialainen on suosittu kolumnisti monessa mediassa. Etelä-Karjalan liiton sivuilla julkaistaan Viialaisen maakuntajohtajan blogia ainakin kerran kuussa. Jos maakuntajohtajalla on ajankohtaista asiaa, voi hän kirjoittaa useamminkin.

24.7.2017

Keisarien jalanjäljillä

(Matti Viialaisen blogikirjoitus, julkaistu ensin Savon Sanomissa 23.7.2017)

Punkaharjun kansallismaisema, Olavinlinna ja Saimaan järvimaisema saavat tulevana torstaina huomiota, jota millään rahalla ei voi mainostilana ostaa. Venäjän pääkanavien uutisilla on 92 miljoonaa katsojaa.

Päivän uutisannista riippuen kunnostettu valtionhotelli, huipputason ooppera ja höyrylaivaristeily Saimaalla voivat saada paljon laajemmankin katsojakunnan.

Suomen itsenäinäistymiskehitykseen huomattavasti vaikuttanut Aleksanteri I teki Turun rauhassa 1743 Venäjään liitetyille alueille suuntautuneen tarkastusmatkan 1803.  Hän ihastui Punkaharjun maisemiin niin, että käynnisti harjujen suojelutoimet. Kruununpuisto alueesta tuli 1843 keisari Nikolai I:n päätöksellä.

Kolmaskin keisari on jättänyt puumerkkinsä Punkaharjuun. Presidenttien kohtaamispaikkana toimiva valtionhotelli laajennettiin metsänvartijan talosta majoituskäyttöön 1878 keisari Aleksanteri III:n ansiosta.

Koko Suomen matkailun katsotaankin saaneen alkunsa juuri Punkaharjulta ja Imatrankoskelta.

Sikälikin presidenttien vierailun kohde on siis osuva. Se, että meillä on Savonlinnan oopperajuhlien kaltainen vetonaula ja tasokas kulttuurivientiin sopiva käyntikortti, lienee kuitenkin ollut pääsyy vierailun paikkakunnan ja ajankohdan valintaan.

Aleksanteri ensimmäinen oli Ranskan vallankumouksen ideoista viehättynyt uudistusmielinen tsaari, joka 1809 Porvoon valtiopäivillä kohotti Suomen ”kansakunnaksi kansakuntien joukkoon”. Putinin onnittelukäynti 100 vuotta täyttävässä Suomessa on omiaan vahvistamaan asemaamme itsenäisenä ja arvostettuna valtiona.

Tulevan Suomen kannalta tärkeä oli aikanaan ”hyvän tsaarin” päätös liittää Viipuri, Hamina, Lappeenranta ja Savonlinna eli ns. vanha Suomi uuteen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan 1812.

Ilman tuota päätöstä raja olisi myöhemminkin saattanut jäädä Kymijoelle. Enää raja ei ole eikä nouse maidemme väliselle asialistalle. Se ratkaistiin Pariisin rauhansopimuksessa 1947.

Vladimir Putin on Venäjän johtajista se, joka parhaiten tuntee Suomea. Lenin oleskeli täällä illegaalina pidempään mutta käyntien määrässä hänkin häviää Putinille, joka vieraili työskennellessään Pietarissa varsinkin Turussa jo kymmeniä kertoja.

Nähtäväksi jää, vaihtuvatko Saimaan vehreät rannat Laatokan jylhempiin maisemiin lähellä Sortavalaa ja Valamon luostarisaarella, vai suuntaako vieras oopperan jälkeen suoraan Pietariin, jossa on lauantaina Venäjän laivaston perinteinen paraatikatselmus.

Venäläiset ovat ja tulevat olemaan Saimaan matkailun tärkein ulkomainen asiakasryhmä. Siksi Putinin vierailu on enemmän kuin tervetullut, sillä kotimaassaan 80 prosentin suosiolukuja mittaavaa merkkihenkilöä parempaa esimerkin antajaa tuskin löytyy. Kuinka vierailu osataan tyylikkäästi myynnissä ja markkinoinnissa jatkossa hyödyntää, jää alan toimijoiden vastuulle.

Suomen kohtaloissa suhde itäiseen naapuriin on aina ollut ratkaiseva, eivätkä maantiede saati historian opetukset ole miksikään muuttuneet. Siksi hyvät suhteet, joista pidetään huolta myös kahdenvälisesti ja korkeimmalla tasolla, ovat tärkeitä. Presidentti Niinistö on toiminut juuri niin kuin pitää.

Suurvaltojen välien lämpeneminen olisi enemmän kuin toivottavaa. Ensimmäinen huipputapaaminen Hampurissa oli rohkaiseva. Mutta Syyrian lounaisosien tulitaukoa lukuun ottamatta konkretia on vielä vähissä. Pääasiassa siksi, että USA:ssa presidentinvaalit hävinneiden vastustus suhteiden normalisointia vastaan on niin raivokasta.

Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä, tulee mieleen joskus myös kotimaista valtamediaa seuratessa.

Venäjään liittyviä ennakkoluuloja, tietämättömyyttä ja pelkoja hyödyntävä tahallinen tai tahaton uhka-ja viholliskuvien rakentelu on lähes jokapäiväistä. Samanlaiselle hysterian tasolle kuin Washingtonissa meillä ei sentään russofobiassa onneksi ole päästy, vaikka hyvää yritystä ei puutu.

Siksi niiden, joilla on vastuu maan, maakuntien ja kuntien sekä yritysten ja kansalaisten puolesta, on pidettävä päänsä kylmänä ja kehitettävä yhteistyötä Venäjän ja venäläisten kanssa aivan kuten hyvien naapurien kuuluukin ja niin kuin on viisasta ja molemmin puolin edullista tehdä.

Puheista ja tapaamisista on kuitenkin edettävä myös tekoihin. Parikkala-Syväoron ylityspaikan kehittäminen olisi yksi askel, joka hyödyttäisi sekä Saimaan että Laatokan alueen yrityksiä ja ihmisiä.

Maakuntajohtaja Matti Viialainen