EN RU

Maakuntajohtajan blogi


Maakuntajohtaja

Matti Viialainen

Maakuntajohtaja Matti Viialainen on suosittu kolumnisti monessa mediassa. Etelä-Karjalan liiton sivuilla julkaistaan Viialaisen maakuntajohtajan blogia ainakin kerran kuussa. Jos maakuntajohtajalla on ajankohtaista asiaa, voi hän kirjoittaa useamminkin.

1.10.2017

Vastakkainasettelun aika ei olekaan ohi

(Maakuntajohtajan blogi on julkaistu myös Savon Sanomien kolumnina 1.10.2017)

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on kutsunut torstaiksi koolle 21 kaupungin johtajat. Syyksi kerrotaan huoli siitä, ettei maan hallitus ”ymmärrä” eikä tunnusta kaupunkien ratkaisevaa merkitystä kasvun luomisessa. Vapaavuoren mukaan Suomessa uudistusten ”keskiössä” ovat pikemminkin pienet kunnat.

Hän on tyytymätön paitsi maan hallitukeen myös Kuntaliiton toimintaan, joka ei oikein aja ”kenenkään etuja”. Pormestarin vieraana käyneen amerikkalaisgurun mukaan oikeastaan valtiotkin ovat jo menneen talven lumia, sillä kaikki dynamiikka syntyy nykyään suurissa kaupungeissa.

Tuossa joukossa Vapaavuori lupaa tehdä Helsingistä maailman ”toimivimman” eli parhaan kaupungin. Eikä hän tyydy pelkästään tähän.  Entinen ministeri haluaa vaikuttaa myös valtakunnan politiikkaan haastamalla eduskunnan luottamusta nauttivaa maan hallitusta ja siinä sivussa omankin puolueensa johtoa.

Joku voi nähdä tässä jo asemiin ajoa kuuden vuoden päähän, jolloin Sauli Niinistön toinen presidenttikausi päättyy. Mikäpäs siinä, politiikassahan pitää olla sekä nostetta, pyrkyä että sitkoa. Ja niitä entiseltä kaavoituksesta vastaavalta ministeriltä löytyy, mikä hyvin Pieksämäelläkin muistetaan.

Vastakkainasettelun rakentaminen modernien ja globaalisti ajattelevien kaupunkilaisten ja enemmän tai vähemmän takapajuisiksi leimattujen maalaisten välille voi toimia muuallakin kuin Helsingissä.

Se nähdään aikanaan mutta jo torstaina kuullaan kuinka äänekästä kapinaa valmisteilla olevaa maakunta-ja soteuudistusta vastaan yli 50 000 asukkaan kaupunkien virkamiesjohto on nostattamassa. Oppositiossa olevien sosialidemokraattienkin joukosta on luvassa tulitukea ainakin niiltä, jotka toivovat, että Vapaavuoren avulla tulollaan olevat maakunnat saataisiin vielä kaadettua.

Torstain kokouksessa ei ole kysymys tietenkään huomion tai tunnustuksen kipeydestä vaan hieman arkisemmista asioista eli vallasta, rahasta ja omista asemista yhteiskunnallisessa hierarkiassa, joita maakuntien koetaan uhkaavan.

Omien valta-asemien puolustaminen on ymmärrettävää mutta niiden ajaminen tässä tapauksessa perustuu ainakin kahteen väärinkäsitykseen tai tahalliseen väärinymmärrykseen.

Ensinnäkin maakunta- ja soteuudistuksen keskiössä eivät ole pienet eivätkä suuret kunnat vaan yksilö, jokainen suomalainen tasa-arvoisesti asuinpaikastaan riippumatta. Uudistus tehdään hänen palvelujensa turvaamiseksi ja yksilön, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi.

Ensimmäistä kertaa maamme historiassa jokainen äänioikeutettu pääsee valitsemaan myös aluetason päättäjänsä. Tämä normaali eurooppalainen ja pohjoismainen perinne rantautuu vihdoin Suomeen.  Miltei sadan vuoden viiveellä tosin.  Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Tätäkö torstain kokouksella halutaan vastustaa? Lapsena oli tapana kysellä, että kuka pelkää mustaa miestä. Nyt sellainen olisi poliittisesti epäkorrektia. Siksi kysyn, että mitä pelkäämistä ja kenellä ja miksi on siinä, että meillä toteutuu suora kansanvalta myös aluehallinnossa?

Jan Vapaavuori oli yksi keskeinen arkkitehti Kataisen hallituksen karille ajaneessa suurkuntahankkeessa. Silloin tarkoituksena oli jakaa kunnat isäntiin ja renkeihin, jolloin valta ja rahat olisi keskitetty ”isäntäkaupunkeina” toimiville. Tämänkö perään torstaina Helsingissä haikaillaan?

Se epädemokraattinen keskittämispyrkimys törmäsi perustuslakiin, joka sentään pitää suomalaisia samanarvoisina asuinpaikasta riippumatta. Vantaan lähiöasukkaan tai rautavaaralaisen ääni on yhtä arvokas kuin Eiran tai Kuopion saaristokaupunkilaisen ääni.

Toinen tahaton tai tahallinen väärinymmärrys on se, että uudet maakunnat olisivat jotenkin viemässä kaupungeilta tai kunnilta niiden elinvoiman tai kasvun ja työllisyyden edistämiseen liittyviä tehtäviä.

Oikeasti kyse on vain siitä, että valtion aluehallinto, ELY-keskukset sulautuvat kansanvaltaisesti johdettuihin maakuntiin. Ei maakuntiin ole siirtymässä kunnista ja kuntayhtymistä kuin isot sotetehtävät, ympäristöterveydenhuolto, maaseutu- ja pelastustoimi.

Kaupungit voivat jatkossakin aivan täysillä kehittää omaa elinvoimaansa. Se, että valtion voimavarat ja henkilöstöä tulee omaan maakuntaan, ei heikennä vaan edesauttaa myös kuntien kehittämistyötä.

Työ-ja elinkeinoministeriö on oikeassa, kun se ei halua, että ELY-keskusten ja TE-toimistojen palvelut, rahat ja henkilöstö ripoteltaisiin 18 maakunnan sijasta kymmeniin eri kaupunkeihin. Aivan kuten äänioikeuden kohdallakin, koko maakunnan asukkaiden on voitava sekä saada näitä palveluja että olla päättämässä niiden järjestämisestä.

Kukaan ei kiistä kaupunkien tärkeää roolia ja merkitystä kasvun ja työllisyyden aikaansaamisessa mutta siitä ei seuraa, että muualla asuvat suomalaiset olisivat toissijaisia kansalaisia, joiden ääni ja oikeudet ovat vähempiarvoisia.

Vastakkainasettelun sijaan rakennetaan koko Suomea ja me kaikki yhdessä, kuten juhlavuoden tunnuslausekin kehottaa.

Maakuntajohtaja Matti Viialainen