EN RU

Maakuntajohtajan blogi


Maakuntajohtaja

Matti Viialainen

Maakuntajohtaja Matti Viialainen on suosittu kolumnisti monessa mediassa. Etelä-Karjalan liiton sivuilla julkaistaan Viialaisen maakuntajohtajan blogia ainakin kerran kuussa. Jos maakuntajohtajalla on ajankohtaista asiaa, voi hän kirjoittaa useamminkin.

14.11.2017

Kaiken viisauden alku

(Maakuntajohtaja Matti Viialaisen blogi on julkaistu ensin Savon Sanomien kolumnina 12.11.2017)

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Suomen Moskovan suurlähetystössä jopa yhden taulun siirto viestii enemmän kuin tukku raportteja ja sarja ulkopoliittisia esitelmiä.

Entinen suurlähettiläs Hannu Himanen poisti 2012 virkakautensa alkajaisiksi työhuoneestaan sitä hallinneen Paasikiven muotokuvan. Ilmeisesti syyt eivät olleet pelkästään esteettisiä. Siirto oli symboli ja viesti.

Juho Kusti kuuluu hänen ja monen ulko-ja puolustusministeriömme virkamiehen ajattelussa vain historiaan, eivätkä hänen oppinsa kelpaa enää ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme ohjenuoraksi.

Helsingin keskustassa sijaitsee Paasikiven muistomerkki. Sen siirtämistä syrjäisempään paikkaan ei vielä ole ainakaan julkisesti vaadittu. Siihen on kaiverrettu hänen pitkän poliittisen toimintansa pääopetus: Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.

Tavalliset kansalaiset eivät ilmeisesti kuitenkaan ole Katajanokan ja Kasarmitorin virkailijoiden tapaan Paasikiveään ja hänen seuraajaansa Urho Kekkosta unohtaneet.

Näin lienee lupa tulkita ainakin viimeisen Nato-gallupin tuloksia. Vuosia jatkuneesta median ja eliitin valtaosan aktiivisesta tuputuksesta huolimatta kansa ei lämpene liittymiselle.

Varsin järkeen käyvästi kansalaisten enemmistö ymmärtää, että etulinja on kovin hupa hengelle. Sinne ei kannata liian innokkaasti ja vapaaehtoisesti tuppautua. Siksi isojen poikien riidoista kannattaa mieluummin pysyä erossa.

Aku Louhimiehen koskettava Tuntematon kuvaa edellistä sotilaallista liittoutumista. Se ei sujunut, eikä varsinkaan päättynyt hyvin. Siksi tietty varovaisuus on paikallaan tänäänkin.

Suur-Suomi jäi akateemisen ja muun eliitin haaveeksi, eikä suomalaistenkin siunaama Pietarin hävittäminen maan tasalle silloiseltakaan mahtavalta aseveljeltä onnistunut. Paraatimarssi Uralille, jota rivimiehet jo Paloaukealla osasivat epäillä, jäi sekin kokematta.

Rokan, Koskelan, Vanhalan, Lahtisen ja Honkajoen kiteytykset taistelujen tiimellyksessä ovat syystäkin mieleenpainuvia. Honkajoen iltarukous Suomen herroista ja Karjalan männystä, osuu ja uppoaa tänäänkin. Sekä Linnan kirja että Louhimiehen elokuva ovat sekä uudelleen lukemisen että katsomisen arvoisia.

Toinen ajankuva niistä silmälaseista, joiden läpi merkittävä osa maamme virka-,tutkija-ja mediaväestä naapurimaatamme katselee, on puolustusministeriön arvovaltaisen turvallisuuskomitean yhteydessä toimiva salainen asiantuntijaverkosto ja sen paperi siitä kuinka Venäjä sekaantuu presidentinvaaleihimme.

Presidentti Niinistön ja ex-ulkoministeri Tuomiojan kommenteissa raporttiluonnos pantiin jo omalle paikalleen. Silti sitä ei kuitenkaan voi aivan olankohautuksella ohittaa, koska asialla ovat kotimaiset ”informaatiovaikuttamisen” ammattilaiset.

Venäjän ja Suomen viralliset suhteet eivät onneksi perustu näihin yksiulotteisiin viholliskuviin. Vuodelta 1992 on peräisin maidemme välinen valtiosopimus suhteiden perustasta, joka on edelleen voimassa. Sillä korvattiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen YYA-sopimus.

Sopimuksen neljäs artikla sanoo suhteistamme oleellisimman: Osapuolet eivät salli aluettaan käytettävän hyökkäykseen toista osapuolta vastaan. Sopimus kieltää myös sotilaallisen avun antamisen hyökkääjälle tilanteessa, jossa jompikumpi siis Suomi tai Venäjä joutuisivat kolmannen osapuolen hyökkäyksen kohteeksi.
Sopimusrakennelman ydin on kaikessa oleellisessa sama kuin oli jo YYA-sopimuksessa, joka solmittiin juuri niiden kokemusten saattelemana, joista Tuntematon Sotilaskin kertoo.

Me elämme hyvinä naapureina, kehittelemme kauppaa, raja-alueiden ja kulttuuriyhteistyötä sekä huolehdimme myös ympäristönsuojelusta. Sekä valtiojohdon että alemmalla tasolla käydään säännöllistä vuoropuhelua, kuten esimerkiksi presidentti Niinistö on tehnyt.

Tämä ei kaikkia niitä miellytä, joiden mielestä naapuriin pitäisi olla mieluummin huonot kuin hyvät välit. Sellainen ei ole etujemme mukaista ja vähiten juuri turvallisuuteen liittyvistä syistä.

Suomen ja Venäjän välinen sopimus on esillä nykyään kovin harvoin. Esimerkiksi hallitusohjelmista sitä on turha hakea. Unohdus ei kuitenkaan tee sitä olemattomaksi, kuten ei myöskään taulujen siirtely tee tyhjäksi Paasikiven opetusten viisautta yhtä hyvin kansakuntamme kohtalon hetkinä kuin tänäkin päivänä.

Maakuntajohtaja Matti Viialainen