Etelä-Karjala
EN RU

Hyppy kylmään järveen

(Uusinajattelijat-blogissa 27. 6.2018 maakuntauudistustiimin viestintäharjoittelija Matias Suksi)

Aloitin Etelä-Karjalan maakuntauudistustiimin viestintäharjoittelijana kesäkuun puolivälissä runsas viikko sitten. Valmistuin toukokuun lopussa Turun yliopistosta yleisen historian oppiaineesta. Tartuin viestintäharjoittelijan tilaisuuteen, sillä viestintä oli aiemman korkeakouluharjoittelun ja opiskelijoiden ainejärjestölehden toimittamisen myötä muodostunut mieluisaksi alaksi. Lisäksi poliittista historiaa lukeneena maakuntauudistuksen näköalapaikalle pääsy tuntui houkuttelevalta.

Pääsin aloittamaan harjoitteluni niin sanotusti hypyllä kylmään järveen, kahdellakin tapaa. Ensinnäkin Etelä-Karjalan alue oli ennestään tuntematon. Olen kotoisin eteläpohjanmaalaisesta pikkukunnasta ja opiskeluaikani taas vietin Turussa. Siirtyminen länsirannikolta ”itärannikolle” oli siis jonkinasteinen kulttuurishokki. Eteläkarjalaisten rento asenne ja hienot maisemat Saimaan rannalla ovat kuitenkin tehneet olosta jo nyt kodikkaan.

Myös töiden aloitus oli sukellus syvään päähän: heti toisen työpäivän aamuna oli nimittäin ohjelmassa jalkautuminen Savitaipaleen torille osana maakuntauudistustiimin torikierrosta. Olin ajatellut, että maakuntauudistuksesta viestiminen tarkoittaisi lähinnä tiedotteita ja some-päivityksiä. Kun kuulin, että maakuntauudistuksesta mentäisiin keskustelemaan maakunnan kuntien toreille, pidin ajatusta ehkä hieman vanhanaikaisena.

Jo ensimmäisen torietapin aikana näkemys kuitenkin muuttui. Juuri näinhän se pitääkin tehdä! Sähköistä ja sosiaalista mediaa ei tietenkään pidä unohtaa, mutta toreille jalkautumalla tavoittaa sen yleisön, jota sosiaalinen media ei. Esimerkiksi eläkeläiset oletettavasti harvemmin seuraavat Twitteriä, mutta toreilta heitä sen sijaan usein tavoittaa. Joskus suora viestintä ja ruohonjuuritason kontakti siis toimivat parhaiten.

Aluksi suoran kontaktin ottaminen kyllä jännitti. Tulisiko ihmisiltä vihaisia kommentteja, täyslaidallinen uudistusta vastaan? Sitäkin, mutta näiden lisäksi toreilla on kuultu paljon positiivistakin palautetta. Torikierroksen ydin on ehkä juuri siinä, että uudistustiimi näyttäytyy ja antaa ihmisten kysyä ja antaa palautetta, olipa se sitten positiivista tai negatiivista. Tärkeintä on näyttää, että ihmisiä ylipäätään kuunnellaan ja heidän mielipiteistään välitetään.

Yhtenä päällimmäisenä ajatuksena maakunnan asukkailla on nähdäkseni ollut väsymys uudistuksen tiimoilta käytyyn poliittiseen vääntöön. Monen silmissä uudistus pitäisi siis joko saada maaliin tai sitten unohtaa koko asia – siis saada asiaan edes joku lopputulos. Myönnettäköön, että ennen harjoittelun alkua omatkin mielikuvani aiheesta olivat samansuuntaisia. Aiheesta käydyn valtakunnallisen poliittisen väännön seuraaminen tuntui väsyttävältä, ja koko uudistus tuntui jotenkin muodottomalta ja kasvottomalta.

Tämä käsitys on kuitenkin Etelä-karjalassa oloni aikana muuttunut. Toreille jalkautuminen on antanut kasvot uudistukselle sekä ruohonjuuritason kosketusta siihen, millaisia kysymyksiä ja keskusteluja se maakunnissa herättää. Uudistustiimin näköalapaikalta poliittiset käänteetkään eivät ole muodottomia, sillä ne heijastuvat käytännössä kaikkeen tekemiseen. Jännitystä työpäiviin ovatkin tuoneet valtakunnanpoliittisten ajankohtaisten käänteiden seuraaminen (esimerkiksi perustuslakivaliokunnan lausunto ja hallituksen vastine). Jo ensimmäisten päivien aikana olen joka tapauksessa saanut sen käsityksen, että vaikka uudistuksen läpiviemisen ja voimaantulon aikataulu on edelleen epävarma ja vaikka se saattaa viivästyä, ainakin Etelä-Karjalassa valmistelutyöt jatkuvat kaikesta huolimatta.

Harjoittelun ensimmäiset pari viikkoa ovatkin olleet mielenkiintoisia, ja ulkopuolisena keskelle myllerrystä sukeltaminen on jo nyt avartanut perspektiiviä monellakin tapaa. Hyppy kylmään järveen on ollut virkistävä.

Maakuntauudistustiimin viestintäharjoittelija Matias Suksi