EN RU

Kansanvallan karsastajat

(Maakuntajohtaja Matti Viialainen Uusinajattelijat blogissa 5.3.2018, julkaistu ensin kolumnina Savon Sanomissa 4.3.2018)

Kokoomus pitää kesällä puoluekokouksen puheenjohtajansa kotikaupungissa Turussa.
Maan taloudessa ja jopa valtiontaloudellakin menee sen verran hyvin, että kovin monen mieleen tuskin on edes juolahtanut Petteri Orpon haastaminen saati syrjäyttäminen. Varsinkin, kun kokoomus paistattelee galluppien ykköspaikalla.

Silti kansanedustajat Hjallis Harkimo ja Elina Lepomäki ovat tarttuneet Helsingin pormestarin jo aiemmin nostattamaan kapinalippuun. Kaksikko uhkaa loikata opposition kelkkaan ja kaataa sote-ja maakuntauudistuksen aivan sen loppumetreillä.

Saman tien he tulisivat kaataneeksi opposition riemuksi koko hallituksenkin. Turussa samoin kuin keskustan Sotkamon kokouksessa olisikin silloin aika lailla uutta pohdittavaa ja edessä syksyn maakuntavaalien sijasta ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin valmistautuminen. Näin kaksikko aikoo tehdä siitä huolimatta, että molemmat olivat hyväksymässä 2015 Sipilän hallituksen ohjelman, jonka ydinkohtia uudistuksen toteuttaminen on.

Politiikassakin on tunnetusti sekä joukkue- että yksilöpelaajia. Molempia tarvitaan mutta huonosti käy isänmaalle, jos jälkimmäiset päästetään suurimmissakin puolueissa niskan päälle.

Myöhäsyntyistä kapinaa tuskin on synnytetty pelkästään puoluekokousta, lähestyvää kirjanjulkistusta saati ensi kevään vaaleja ajatellen. He ovat varmaankin aidosti eri mieltä itse uudistuksen tarpeesta ja sisällöstä, vaikka vaihtoehtoa huolella valmistellulle lakikokonaisuudelle en ole huomannut heidän esittävän. Ylimalkaiset heitot ja perustelemattomat väitteet eivät sellaiseksi riitä.

Hjallikselta tekee mieli kysyä, että onko se jonkun ”uuden hallintohimmelin” rakentamista, jos yli 400 erilaista kuntien ja valtion nykyistä organisaatiota lakkautetaan ja kootaan 18 kansanvaltaisesti johdettuun maakuntaan ja yhteen valtion lupa-ja valvontavirastoon.
Faktantarkastajat olisivat pikemminkin sitä mieltä, että kyse on aikamoisesta hallinnon järkeistämisestä ja keventämisestä, siis päällekkäisten hallintohimmelien purkamisesta.

Kansanedustajille tiedoksi, että sellainen väliporras valtion ja kuntien välissä meillä on aina ollut ja tulee olemaan, kuten kaikissa muissakin pohjoismaissa. Siellä liikkuu noin 20 miljardia euroa julkista rahaa ja paljon muuta valtaa, joka on pysytellyt tähän asti aika lailla etäällä ja paikoin piilossakin.

Jos ja kun kaksikon kapina tyrehtyy, kansalaiset pääsevät ensimmäisen kerran itse suoraan valitsemaan nämä aluetason päättäjänsä, joiden vastuulle siirtyy mainittujen miljardien lisäksi reilut 200 000 työntekijää, jotka tänään vielä ovat niissä yli 400:ssa omaa erillistehtäväänsä hoitavassa lokerossa.

Miksi tätä suoraa kansanvaltaa karsastetaan? Kuka ja miksi rakastaa nykyisiä päällekkäisiä, vallan ja vastuun hämärtäviä kuntayhtymiä, elyjä ja aveja, liittoja ja piirejä niin paljon, että demokratialle myös aluetasolla pitää näyttää keskisormea?

Hjallis voisi tutustua myös perustuslakivaliokunnan yksiselitteiseen kantaan keväältä 2015. Sote-palvelujen järjestäjä on valittava suorilla vaaleilla ja sen mukaisesti nyt mennään.

Markkinatalouden puolustajana tunnetulta Lepomäeltä kysyn mihin hän perustaa väitteensä, että terveyspalvelujen saatavuus heikkenee ja kulut karkaavat, kun nykyistä julkista monopolituotantoa avataan osin myös kilpailulle ja yritykset osallistuvat laajemmin palvelujen tuottamiseen?

Taloustiede ja arkikokemus puhuvat sen puolesta, että tarjonnan lisäys ja kilpailun avaaminen koituvat yleensä asiakkaan hyväksi ja kustannuksetkin pysyvät monopoleja paremmin kurissa.

Lepomäki ei ehkä tiedä tai ole huomannut, että itse asiassa käynnissä on jo soten ikioma Omnibus-ilmiö. Esimerkiksi meillä Etelä-Karjalassa jo aiemmin varsin kustannustehokkaasti toiminut Eksote on entisestään vain parantanut ja tehostanut toimintojaan, kun tiedossa on, että kohta edessä on aito kilpailu asiakkaista.

Maakuntajohtaja Matti Viialainen