EN RU

Mitä tekee järjestäjä ja liikelaitos?

(Uusinajattelijana muutosjohtaja Aija Tuimala, 9.2.2018)

Tähän kysymykseen kilpistyi keskustelu maakunta- ja sote- uudistuksen noin 60 valmistelijan työseminaarissa 9.2. Lappeenrannan Kasinolla. Koolla olivat uudistusta valmistelevat asiantuntijat, ammattijärjestöjen edustajat sekä poliittisen ohjausryhmän jäsenet.  Edustajat kattoivat maakuntaan siirtyvät organisaatiot ja pohdinnassa oli maakunnan oma johtamisrakenne neljästä eri näkökulmasta:  poliittinen johtaminen, järjestäminen, tuottaminen ja hallinto.

Uudistuksen kansallisissa toteutusperiaatteissa on keskeistä erottaa järjestäminen ja tuottaminen toisistaan. Järjestäjän roolina on pohtia neutraalisti maakunnan asukkaiden palvelutarpeita ja palveluja sekä vastata rahasta ja sen riittävyydestä. Järjestäjä kuulee asiakkaita sekä määrittelee yhdenmukaiset ehdot kaikille tuottajille. Tuottajan tehtävänä on tuottaa määriteltyjä tehtäviä ja kehittää niitä maakunnan määrittelemien tavoitteiden ja linjausten mukaisesti. Sinänsä jako siis on ihan selkeä!

Ongelmat syntyvätkin sitten arjessa, ja erityisesti siinä, että maakunnalla itselläänkin on sekä järjestäjän että tuottajan toimintaa. Lisäksi maakunta voi omistaa markkinoilla toimivia yhtiöitä ja harrastaa omistajaohjausta. Järjestäminen, tuottaminen ja markkinatoiminta ovat siten rooleja, joita otetaan saman maakunnan sisällä, saman johdon alla. Roolit on selkiytettävä tarkasti, jotta vastuut eivät jää epäselviksi.

Lakiesityksen mukaan sote-palvelujen oma tuotanto (mm. erikoissairaanhoito) tulee olla liikelaitoksessa eli maakunnan sisällä olevassa eriytetyssä yksikössä. Liikelaitoksen nimi hämää, koska liikelaitos ei tee liiketoimintaa, vaan toimii taloudellisesti läpinäkyvästi kuten liikeyritys, mutta on julkinen laitos (liikelaitos). Liikelaitoksen taloutta seurataan omana kokonaisuutenaan, mutta silti se on osa yhtä ja samaa työnantajaa sekä valtuuston alaista budjettia – maakuntaa. Liikelaitosta ohjaa oma johtokunta, jonka jäsenet nimetään asiantuntijuuden perusteella. Valtuusto määrittelee liikelaitokselle johtokunnan lisäksi toiminnan ja talouden tavoitteet.

Joko tuntuu monimutkaisemmalta? Niinpä. Siksi mallista ja sen käytännön sovelluksista on syytä jatkaa keskustelua. Erityisesti järjestäjän rooli vaatii uudenlaista osaamista ja vahvaa otetta sekä tietoa. Muuten järjestäjä ei voi kantaa lakiluonnoksessa kuvattua laajaa vastuutaan alaisestaan toiminnasta.

Maakunnan järjestäjä tekee sopimukset tuotannosta eri yritysten kesken. Sopimuksilla varmistetaan maakunnan tavoitteiden toteutuminen sekä mm. hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, kehittämisen tai varautumisen tehtäviä kaikille yhteistyökumppaneille. Tuleeko maakunta tekemään oman liikelaitoksensa kanssa myös sopimuksen? Järjestäjän ja tuottajan yhteistyön tulee olla joka tapauksessa saumatonta strategista kumppanuutta, niin myös liikelaitoksen kanssa.

Ajatustyö jatkuu ja maanantaina 12.2. kokoontuu maakunnan seurantaryhmä, johon on kutsuttu yli 80 sidosryhmien (mm. kuntien ja elinkeinoelämän) edustajaa. Silloin jatkamme työskentelyä samasta johtamisen teemasta ja nostamme esille erityisesti tulevan maakunnan yhteistyörakenteet erilaisten kumppaneiden kanssa maakunnan tavoitteiden edistämiseksi.

Ei ole maakunta ihan valmis, mutta hyvässä vauhdissa ollaan!

Muutosjohtaja Aija Tuimala