EN RU

Snellmanin ja Kekkosen kädenjälki – Maakuntien johdossa tarvitaan vahvaa johtajuutta

(Maakuntajohtaja Matti Viialaisen Uusinajattelijat-blogi on ensin julkaistu Savon Sanomissa 8.8.2018)

Lappeenrannassa vietettiin viime torstaina uuden Saimaan kanavan 50-vuotisjuhlaa. Yhtenä juhlapuhujana oli Yaran Siilinjärven tehtaiden johtaja Mika Perälä kanavan käyttäjien edustajana.

Hän kertoi, että Siilinjärveltä lähtee maailmalle yli 60 laivausta ja jatkossa enemmänkin, jos ja kun kanavaa kehitetään kasvattamalla laivakokoja ja jatkamalla purjehduskautta. Merkittävän pohjoissavolaisen teollisuusyrityksen toiveet on syytä ottaa huomioon.

Kun sijoittajat laskevat Finpulpin Kuopion miljardi-investoinnin kannattavuutta, raaka-aineen saatavuudella ja kuljetuskustannuksilla sekä tietysti myös valmiiden tuotteiden rahtihinnoilla on iso merkitys.

Saimaan syväväylä ja kanava tarjoaa Finpulpillekin varteenotettavan ja myös liikenteen päästöjen vähentämisen kannalta kiinnostavan vaihtoehdon. Siksi myös valtion panostukset Itä-Suomen liikenneyhteyksiin, vesikuljetukset mukaan luettuna, ovat perusteltuja.

Ilman presidentti Urho Kekkosta puolen vuosadan takainen suurtyömaa ei olisi toteutunut. Rautaruukki Raahessa, Tornion terästehdas, Savon Sellu Kuopiossa ja erityisesti Kainuulle tärkeä Kostamus-hanke sekä kanavan lisäksi Etelä-Karjalalle tärkeä toinenkin suurhanke, Svetogorskin paperikombinaatti ovat niitä miljardiluokan investointeja, joita toimelias päämies ehti vauhdittaa.

Kekkosen kädenjälki näkyy myös Kuopion, Joensuun ja Lappeenrannan yliopistojen perustamisessa. Hänen taitonsa ulkopolitiikan mestarina muistetaan mutta saavutuksia aluepolitiikassa ei pidä niitäkään unohtaa.

Mutta kiitos siitä, että 1856 valmistunut kanava ylipäätänsä aikanaan rakennettiin, kuuluu myös silloiselle Kuopion yläalkeiskoulun rehtorille J. V. Snellmanille, joka asui Kuopiossa 1843- 49. Hän kirjoitti kolmiosaisen artikkelin, jossa vastaansanomattomasti osoitti kanavasta Savolle ja Karjalalle koituvat hyödyt.

Sen ajan julkisuuspeliä tarvittiin, sillä Etelä-ja Länsi-Suomen porvarit ja aateliset panivat hanttiin, koska karsastivat kaupan ja teollisuuden kehittymistä itäisessä Suomessa.

Ystävänsä professori J. J. Nervanderin ja ennen muuta senaatin talousosaston varapuheenjohtajan L. G. von Haartmanin kanssa Snellmanin lobbaus kuitenkin onnistui ja keisari Nikolai I määräsi senaatin rakentamaan kanavan 21.9.1844.

Päätöksen mittakaavaa ja rohkeutta kuvaa, että kolmen miljoonan hopearuplan määräraha oli suurempi kuin Suomen suurruhtinaskunnan koko silloinen vuosibudjetti.

Snellmanilla ja Kekkosella oli vahva näkemys, tahto ja kyky saada aikaan merkittäviä asioita. Vaikka aika entinen ei palaa, jotain opittavaa noilta ajoilta kyllä on.

Maan, maakuntien ja kuntien johdossa pitää olla vahvaa johtajuutta: Selvä käsitys, visio siitä mihin pyritään ja riittävä toimivalta ja resurssit sen toteuttamiseen. Lisäksi tarvitaan aito kumppanuus julkisen vallan ja yksityisten investoijien sekä yritysten kanssa.

Tästäkin on kyse maakuntauudistuksessa, ei pelkästään sotesta. Palvelujen järjestämisen ohella tärkeää on elinkeinojen, infrastruktuurin, kulttuurin ja ympäristön sekä kansainvälisten yhteyksien kehittäminen.

Juuri siksi nykyinen osin sekava ja päällekkäinen aluehallinto pitää sekä järkeistää että kansanvaltaistaa. Viivyttämällä uudistusta vain haitataan kansalaisille elintärkeiden palvelujen turvaamisen lisäksi myös koko Suomen muutakin kehittämistä.

Mikkelin läänin maaherralla Urho Kiukkaalla oli aikanaan vahva mandaatti presidentiltä toimia oman lääninsä lisäksi Saimaan vesiliikenteen kehittäjänä.

Tästä poiketen maakuntauudistuksen myötä valta aluehallinnossa tulee suoraan äänestäjiltä, ei keskushallinnon nimityksin. Se sopii nykyaikaan ja istuu demokratiaan paremmin.

Mutta maakuntien johtajilta vaaditaan kyllä myös näkemyksellisyyttä, aktiivista kehittämistahtoa sekä kykyä aikaansaada suuriakin asioita kansalaisten parhaaksi.

Snellmanin ja Kekkosen esimerkki osoittaa, että silloin tulostakin syntyy. Yhtenä niistä Saimaan kanava.

Maakuntajohtaja Matti Viialainen