EN RU

Uusinajattelijat-blogissa Matti Viialainen: Taisto monopolien puolesta ja niitä vastaan

(18.12.2017 Maakuntajohtaja Matti Viialainen, Etelä-Karjalan liitto) 

Perjantaina eduskunta huipensi Suomen satavuotisjuhlavuoden äänestämällä vahvat oluet ruokakauppoihin. Voimme valita saunajuomaksemme pian joko nelos-, kolmos- tai ykkösolutta, vaikka oman ja kansanterveyden kannalta vanhin voitehista eli vesi olisi tietysti paras vaihtoehto.

Alkon monopoliin tuli äänin 98- 94 lovi, kun muutkin kaupat saivat oikeuden myydä tuotteita, jotka on pitänyt hakea valtion pitkäripaisesta tai Virosta ja Ruotsin laivoilta. Vapaus valita kasvoi, kun eri olutmerkkejä saa helpommin ja lähempää. Itselleni mieto olut maistuu vastakin väkevää paremmalta.

Olutottelua merkittävämpi taisto odottaa kuitenkin eduskuntaa keväällä, kun hallitus tuo sinne esityksensä kansalaisten valinnanvapauden laajentamisesta sosiaali-ja terveydenhuollon palveluihin.

Siinäkin astutaan olemassa olevien monopolien varpaille. Se näkyy osin kiivaanakin lausuntopalautteena, jonka alustavan yhteenvedon vastuuministerit saavat alkuviikosta eteensä.

Kritiikki ja varsinkin perustellut parannusehdotukset on ministerien syytä ottaa varteen. Mutta pelkkää omien reviirien vartiointia ja nykyisten monopoliasemien suojelua tai puhdasta ideologisperäistä lobbauspuhetta ei kannata ottaa niin vakavasti.

Ydinkysymys koko uudistuksessa on kansalaisen etu ja näkökulma. Eli palvelujen tarvitsijan, eikä niiden tuottajan etu ja näkökulma. Kansalaisen pitää pysyä uudistuksen keskiössä myös siksi, että hän koko lystin viime kädessä veroina kustantaa.

Helsingin pormestari sanoo, että sote kyllä kelpaa mutta maakunnat ei. Ajatus on outo uusi, sillä perustuslakivaliokunta edelliskerralla nimenomaan edellytti, että pitää olla vaalit, eivätkä viisi kaavailtua suurkuntayhtymää läpäisseet demokratiatestiä.

Tuskin olisi järkeä järjestää pelkät alueelliset ”sotevaalit”. Tietenkin saman tien kannattaa koota yhteen siihen samaan kansanvaltaiseen aluehallintoon myös muut ylikunnalliset ja valtion alueviranomaisten tehtävät. Tämä on maakuntauudistuksen perusidea ja parannus hajanaiseen nykytilaan verrattuna.

Joulun lähestyessä himmelit tekevät moneen kotiin nostalgisen paluun.

Yllättäen niiden suosio on alkanut kasvaa myös uudistukseen liittyviä työllisyys-ja yrityspalveluja pohdittaessa. Niin sanottuun kasvupalvelulakiin voi tulla suurten kaupunkien miellyttämiseksi kuntayhtymämalli, joille valtion ELY-keskuksien tehtävät ja rahat siirrettäisiin maakuntien sijasta.

Se olisi taka-askel. Tarkoitushan oli virtaviivaistaa ja koota hallintoa, eikä suinkaan alkaa rakennella kokonaan uusia hallintohimmeleitä.

On tietenkin aivan oikeutettua olla sitä mieltä, että julkisesti rahoitetut palvelut kansalaisille ja yrityksille on aina myös tuotettava valtion tai kuntien omana työnä.

Aivan täydellistä sosialismia kovin moni tuskin kaipaa ja valtiomonopolista kapitalismiakin on aika lailla viime vuosikymmeninä Suomessa purettu.

Kuntamonopolistinen kapitalismi sen sijaan voi hyvin ja saa tukea puoluekannasta riippumatta, kuten valinnanvapauslausunnoista ilmenee. Niin laajasti yksityiset yritykset nähdään mörköinä kuten sekin, että kansalainen itse portinvartijaviranomaisen sijasta voisi valita missä ja kenellä vaivansa hoidattaa.

Itse työterveydenhuollon erinomaisia palveluja nauttivana haluan, että myös työttömillä ja eläkeläisillä olisi yhtä helppo vastaanotolle ja hoitoon pääsy kuin meillä etuoikeutetuilla. Siksi kannatan sitä, että tarjontaa, kilpailua ja valinnanmahdollisuuksia ihan oikeasti lisätään myös sote-palveluissa.

Omnibus osoitti kuinka liikennepalveluissa kilpailu paransi myös monopolien, kuten VR:n palvelua, hinnoittelua ja vuorotarjontaa. Aikoja sitten sama tervehdyttävä vaikutus oli myös puhelinpalvelujen avaamisella.

Niin käy myös sotessa. Kilpailun ja yksityisten tuottajien sekä pääoman tulo järjestäjänä eli kuskin paikalla toimivan maakunnan kumppaniksi ei vaaranna kansalaisten palveluja vaan lisää ja parantaa niitä.

Pelkoihin ei ole aihetta myöskään siksi, että aina ja kaikissa maakunnissa sen oma liikelaitos vastaa ja huolehtii päivystyksestä ja takaa palvelut, elleivät muut niitä tuota.

(Maakuntajohtaja Matti Viialainen, Etelä-Karjalan liitto, blogiteksti on ensin julkaistu Savon Sanomien kolumnina 17.12.2017)