Valikko Sulje

Urposuo

Piirretty kuva, jossa mies pudottaa kolikoita pieneen pussiin. Vieressä on lapio ja useita kaivettuja pikkukuoppia.

Urposuon ja Urpolammen nimien taustalla on tarina aikanaan alueella asuneesta, paikkakunnalla rikkaudestaan kuulusta Urposta. Urpo pelkäsi varkaita ja hän oli sitä varten piilottanut rahojaan suohon. Urpon varkaiden pelko ei ollut turha, sillä ollessaan kerran matkalla Savitaipaleen kirkolle, murhasivat rosvot hänet Kenkäkaivolla Urpokiven luona, ryöstivät Urpolla mukana olleet rahat ja piilottivat ruumiin tien oikealla puolella olevaan suohon. Tiedon haudattujen rahojen piilopaikasta Urpo vei mennessään hautaan.

Mistä lie ja millä keinoin Urpo joskus saanut rahansa mutta kova hinku sillä oli niitä vartioida. Kuulemma silitteli niitä yöt läpeensä ja tohtiko edes nukkua, sitä tarina ei kerro. Mutta rahansa se piilotti rosvojen pelossa sinne tänne, osan mökin läheisen metsikön korkeimman kuusen juurelle, vieläkin isomman osan kostean suon silmäkkeisiin. Kätköjä oli lopulta niin monta että tuskin itsekään laskuissa pysyi.

No – Urpo oli kerran matkalla Savitaipaleen kirkolle ja olisiko ollut kovinkin sateinen ja tuulinen, vaiko aurinkoinen ja kuuma päivä että Urpo ihan hikeä tai sadetta iholtaan pyyhki. Mukaan oli seuraksi ottanut hitusen rakkaita rahojaan jotka pussukkaan tungettuna roikkuivat vyössä askelten tahdissa kevyesti heiluen. Kenkäkaivon kohdalle oli äijä kerinnyt kun äkkiä oli siihen tullut kuin tyhjästä tai suoraan itse helvetistä örisevä äijälauma. Nämä olivat alkaneet kovistella ja töniä Urpoa kun tiesivät sen äveriääksi että annapa pussukka meille ja kerrohan missä pitelet muita rahojasi. Urpo oli matalakatseinen, vähäpuheinen ja vänkyräinen köriläs joten ei puhua pukahtanut eikä ainakaan suostunut mitään kolikoistaan pukahtamaan. Yritti vielä raivona suojella rahapussukkaansa kepinrähjällään huitoen. Kulmakarvat sillä oli kuin harjat mutta sekös äijiä pelotti. Rosvojoukon ylin huitaisi isolla lekalla Urpoa kuontaloon.

Iskun voimasta Urpon otsalohko irtosi päänupista. Kohta kuolonkankeana retkottavan miehen rosvot sotkivat läheiseen suohon. Mutta Urpon kaikista rahoista he saivat vain murusen. Loput jäivät sinne tänne ripoteltuina hautumaan yhdessä omistajansa kanssa kostean suon syliin.

Kovin Urpon kohtalo meitä satutti. Siitä pitäen puhuttiin vain Urposuosta ja Urpolammesta.

Sai näin tarkka mies sentään vähäsen kunniaa rahoistaan.

Teksti: Pekka Vartiainen
Kuva: Anni Jokitalo
Sijainti kartalla

Kirjoitus ja kuva ovat osa Rural Explorer -hankkeessa tehtyä Tarinajoki-kirjaa, johon on koottu Kaakkois-Suomen maaseudun matkailuyritysten käyttöön alueen historiaan ja nykypäivään liittyviä kiinnostavia ja yllättäviä tarinoita sekä yhdistetty niihin paikkatietoa.