(18.3. 2019 maakuntajohtajan blogi on ensin julkaistu Savon Sanomien kolumnina 17.3. 2019)
Naisten päivä 8.maaliskuuta 2019 jää Suomen poliittiseen historiaan. Hallituksen eroakin tärkeämpi käännekohta oli maakunta-ja soteuudistuksen raukeaminen.
Uudistus ei kaatunut, se kaadettiin. Siinä operaatiossa kahdella avainvaliokunnan naispuheenjohtajalla, Annika Lapintiellä ja Krista Kiurulla oli iso rooli.
Korkeisiin paperikasoihin huipentunut ajanpeluu ja jarrutus onnistuivat, kun lakeja ei päästetty koko eduskunnan äänestettäväksi.
Päättämättä ja uudistamatta jättäminen on seurauksiltaan kauaskantoinen ratkaisu.
Lääkärille pääsyä jonottava potilas ja veronmaksaja ovat suurimmat kärsijät, kun nykymeno jatkuu taas vuosia.
Myöskään kuntien talousahdinko ei helpota. Valtiontalouden tasapaino jää sekin lyhytaikaiseksi iloksi, sillä sotemenojen kasvuun ei ole näköpiirissä mitään rajoitetta.
Erikoissairaanhoito ja työterveydenhuolto kyllä Suomessa pelaavat. Kuntien järjestämisvastuulla olevassa perusterveydenhuollossa ja vanhustenhoivassa ovat ne vakavimmat puutteet, joiden korjaaminen jäi jälleen tekemättä.
Työterveyslaitoksen johtaja Jorma Mäkitalon mukaan ”oli nerokas esitys, että yksityiset palveluntuottajat olisi otettu mukaan julkiseen palveluntuotantoon. Olisi saatu koko lääkärikapasiteetti kaikkien käyttöön, joten perusterveydenhuollon saatavuus olisi parantunut huimasti” (HS 15.3.).
Tämä ei kuitenkaan kelvannut niille kansanedustajille, joiden mielestä yritysten päästäminen tuottamaan julkisia terveyspalveluja, olisi jo aatteellisista syistäkin arveluttavaa.
He itse pääsevät tarvittaessa saman tien eduskunnan työterveyshuollon vastaanotolle. Mutta eläkeläiset ja työttömät pysykööt vastakin nöyrästi siellä julkisen puolen jonoissa. Kunhan vain muistavat äänestää oikein.
Määrätietoisimmat uudistuksen kaatajat olivat kuitenkin miehiä, eivätkä he istu Arkadianmäellä. Vielä Helsingin ja Tampereen pormestareitakin toimeliaampi lobbari oli maan suurin kuntayhtymä HUS, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.
Sen ex-toimitusjohtaja Aki Linden kertoi ylpeänä twitterissä, ettei levännyt päivääkään hankkeen kaatamiseksi. Varsinais-Suomen äänestäjät ratkaisevat pian palkitaanko työ kansanedustajan ja kenties jopa ministerin paikalla.
Paljon töitä teki myös Kuntaliitto, ei niinkään julkisuudessa vaan eduskunnan valiokuntakuulemisissa. Julkisen sektorin vahvat ammattiliitot eivät nekään olleet toimettomina. Onhan järjestäytymisaste ja jäsenmaksutulo julkisella puolella selvästi yksityistä korkeampi.
Useimmat niistä, jotka nykyään kunnissa ja kuntayhtymissä päättävät liki 20 miljardin veroeuron käytöstä, eivät myöskään mielellään luovu nykyisestä vahvasta asemastaan. Onhan monopoliasema aina mukavampi kuin edes osittainen kilpailutilanne.
Ja näiden isojen kuntamonopolien purkamistahan järjestämisvastuun siirto kansalaisten suoraan valitsemille uusille maakuntapäättäjille ja palveluiden monituottajamalli olisi tarkoittanut.
Siihen, että kaato onnistui, tarvittiin kuitenkin vielä tosiallisen päätösvallan luisumista oppositiolle perustuslain tulkitsijoiden sekä valtamedian suosiollisella avustuksella.
Jos perustusvaliokunnan koeäänestykset joskus tulevat julki, ilmenisi, että ei kaikilla hallituspuolueidenkaan edustajilla ollut aitoa halua viedä uudistusta läpi, kuten helsinkiläisen Ville Rydmanin (kok) fb-sivuilta voi päätellä.
Kun Leniniltä kysyttiin miksi vallankumous 1917 Venäjällä niin helposti onnistui, hän vastasi: ”Valta lojui Pietarin kaduilla ja me poimimme sen”.
Sotessa Sipilän hallituksen ote kirposi niin, että jo kuukausia ennen varsinaista loppunäytöstä valta ajelehti eduskunnan käytävillä ja valiokuntahuoneissa.
Sieltä uudistuksen päättäväiset vastustajat vain poimivat sen. Varsinkin itä-ja Pohjois-Suomen ihmisille, kunnille ja maakunnille tämä on todella raskas takaisku.
(Kuva: Eduskunnan kuvapalvelu)
Matti Viialainen