Moniko on tullut pohtineeksi pienimpien, jopa saappaalla tukittavien, purojen merkitystä tarkemmin? Vai ovatko nämä pienet vesiuomat jääneet muistoihin lapsuuden puroleikeistä? Puroja virtaa kaikkialla, niin metsissä, peltojen lomassa kuin myös kaupunkiympäristössä. Näistä pienimmätkin voivat pitää sisällään merkittäviä luontoarvoja.
Purot ohjaavat valumavesiä toinen toistaan suurempiin uomiin ja lopulta mereen. Veden kierto on jatkumo, mutta latvapurojen vesitalous ja virtaamaolot ovat varsin herkkiä ympäristömuutoksille. Jo verrattain pienet toimenpiteet valuma-alueella voivat äärevöittää puron virtausoloja. Eli tulva-aikaan virtaamahuiput ovat kiivaita, mutta lyhyitä. Kun taas keskikesällä puron pohja voi pölistä kuivuuttaan. Pienet purot ovat myös herkkiä liettymään ja hiekoittumaan, jolla voi olla merkittäviä negatiivisia vaikutuksia puron eliöstöön, kuten pohjaeläimiin ja kaloihin.
Yllä mainituista luontoarvoista on näin lokakuussa luontevaa nostaa esille taimen, lohen ”pikkuserkku”. Syksyn saapuessa saapuu myös taimen kutuvietin ohjaamana synnyinsijoilleen, jopa pienistä pienimpiin puroihin, joissa vettä riittää läpi vuoden edes nimeksi. Tätä luonnonnäytelmää voi todistaa myös muutamassa Etelä-Karjalan purossa, tulevaisuudessa suojelutyön kantaessa hedelmää toki aina vaan useammassa.
Monikiloiset, jopa yli 70 sentin mittoihin yltävät taimenet ovat huikea näky päällisin puolin mitättömän pienessä purossa. On sinällään ymmärrettävää, että tällaisen näyn kohdatessa voi suomalaisen sisäinen saalistusvaisto herätä. Mutta nyt täytyy hillitä itsensä ja pitää vietit kurissa, taimenta suojaa kalastuslakiin ja –asetukseen perustuva kuturauhoitus. Taimen on lajina uhanalainen, eikä kutuasuinen kala ole ruokapöydässä minkään väärti. Purossa emokala voi tuottaa satoja jälkeläisiä, näin ollen kutukalan pyytäminen on verrattavissa siemenperunoiden syömiseen, ei kannata.
Pienten purojen suurta merkitystä ei nykyisellään vielä riittävän laajalti ymmärretä. Tässä asiassa myös Etelä-Karjalan liitolla on mahdollisuus petrata ja näyttää tietä. Kun Etelä-Karjalassa seuraavan kerran ryhdytään maakuntakaavan uudistamiseen, ansaitsevat nämä pienimmätkin vaelluskalavesistöt oman kaavamerkintänsä asianmukaisine suunnittelumääräyksineen.
Matti Vaittinen, ympäristöpäällikkö ([email protected], 040 139 0173)