Etelä-Karjalan liittoPolitiikkaa ja politikointia

Politiikkaa ja politikointia

(Maakuntajohtan blogi, 26.9.2018, julkaistu ensin Savon Sanomissa 23.9.)

Kukaan ei voi kiistää, etteikö maan hallitus olisi saavuttanut jo kahta kolmesta päätavoitteestaan.

Työllisyysaste kohoaa jopa yli 72 %:n, ja julkinen talous tasapainottuu. Valtion lisävelanotto voi loppua jo ensi vuonna. Menetetyn vuosikymmenen jälkeen nämä ovat hyviä uutisia jokaiselle suomalaiselle.

Hyvinvointi syntyy työstä, julisti Vasemmistoliiton voittoon siivittänyt vaalilause 1995. Puolueen edesmennyt kansanedustaja Outi Ojala puolestaan kiteytti, että vahva valtiontalous on ”köyhän paras ystävä”.

Savolaisittain voi sanoa, että Sipilän hallitus on toteuttanut kohtuuhyvin 1990-luvun Vasemmistoliiton viitoittamaa politiikkaa. Voi olla, ettei se nykyiseltä puolueelta saa silti kehuja, pikemminkin risuja.

Politiikka, siis asioiden varsinainen hoito ja toisaalta politikointi eli äänten kalastelu kun ovat, valitettavasti, aivan kaksi eri asiaa ja taiteenlajia.

Sananlaskun mukaan ei kahta ilman kolmatta. Kaikesta epäuskon levityksestä huolimatta myös hallituksen kolmas suuri tavoite, sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä aluehallinnon uudistus voi sekin mennä maaliin.

Oppositio tuskin enää pyrkii estämään sitä, että eduskunnan sote-valiokunta saa tarvittavat kolme mietintöään ajoissa valmiiksi. Tarkoitus on jatkaa viivytystaistelua sen sijaan perustuslakivaliokunnassa.

Politikoinnin ulottumisesta tähänkin valiokuntaan kertoo, että Brysselin kortilla pelaamista eli vaatimusta, että Suomen pitäisi etukäteen hyväksyttää nämä lakinsa EU:ssa, ovat tukemassa myös perussuomalaiset.

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Se ei siis kuulu, eikä sitä saa antaa vaikutusvallastaan helposti juopuville ”asiantuntijoille”, tutkijoille tai medialle.

Perustuslakivaliokunnan jäsenet ovat lähiviikkoina todella paljon vartijoina. Suomen selviytyminen ja kansalaisten hyvinvointi nyt ja aivan erityisesti pidemmällä tähtäimellä riippuvat paljolti heistä.

Vaikka julkinen talous onkin vihdoin paremmassa kunnossa, ei välttämätön tarve tehdä uudistus ole mihinkään poistunut. Pikemminkin sen tarve on vain korostunut.

Yhtenä syynä on syntyvyyden odottamaton romahdus, joka jatkuessaan heikentää pitkän aikavälin kestävyysvajetta entisestään. Rahat ja käsiparit loppuvat samaan aikaan kun hoidettavat lisääntyvät.

Rahat ja käsiparit loppuvat samaan aikaan kun hoidettavat lisääntyvät.

Siksi sote-palvelujen tuottavuutta on parannettava, menokasvua myös todellisuudessa hillittävä sekä painopistettä siirrettävä etulinjaan eli perusterveydenhuoltoon, ihmisten sujuvaan hoitoon pääsyyn.

Alueiden elinvoiman, työllisyyden ja talouskasvun vauhdittaminen vaatii sekin nykyistä selvästi parempaa johtamista, hajanaisen ja päällekkäisen aluehallinnon kokoamista eli kansanvaltaista maakuntahallintoa.

Jos yritykset eivät ole mörköjä tai vihollisia muissakaan palveluissa, miksi ne pitää sellaisiksi leimata, kun kyse on sote-palveluista?

Ainakin ne päättäjät, jotka itse nauttivat yksityisen työterveyshuollon sujuvista palveluista, voisivat pitää hieman pienempää ääntä ”terveysjättejä” demonisoidessaan.

Itse uudistuksen hyväksyminen ja jatkuvan epävarmuuden poistuminen on pääasia. Eduskunnalla on ollut ja on tarpeeksi aikaa tehdä oma työnsä eli säätää tai hylätä tarvittavat lait. Siitä heille palkkaa maksetaan.

Uudistuksen kaatajille on pakko kertoa ikävä viesti. Kustannusten yllättävän karkaamisen takia myös syystäkin kehuttu Etelä-Karjalan Eksote on sekin vaikeuksissa. Samoja ongelmia on Pohjois-Karjalassa.

Siksi on aika astua askel eteenpäin ja hylätä suuriin julkisiin monopoleihin perustuvat kuntayhtymät, toteuttaa aluehallinnossakin suora kansanvalta, avata kilpailua ja ottaa yksityinen sektori aidosti kumppaniksi myös hyvinvointi- ja työllisyyspalvelujen tuotannossa.

Kansanvallan ja valinnanvapauden yhdistelmä on itse asiassa ihan hyvä ”lehmänkauppa”. Molemmat ovat tuiki tarpeen ja selvä parannus nykytilaan.

Maakuntajohtaja Matti Viialainen