Etelä-Karjalan liittoTietopankkiMaakuntatunnukset

Maakuntatunnukset

Maakuntajärvi – Saimaa

Saimaa, Etelä-Karjalan maakunnan nimikkojärvi, on Vuoksen vesistön ja Suomen suurin järvi. Järven ala on 1377 km2, keskisyvyys 10,8 m ja suurin syvyys, Käenniemenselällä, 86 m. Rantaviivaakin on pitkä pätkä, 5277 km. Saimaassa on peräti 5484 saarta, joiden yhteispinta-ala on 79 114 ha eli yli puolet järven vesialasta.

Saimaan rajaus on vaikeaa. Täysin yksiselitteistä ratkaisua asiaan ei ole. Järviwikissä Suur-Saimaa rajataan Puumalansalmen alapuolisiin osiin Saimaata. Toisaalta paikallisessa käytännössä, sekä myös eräissä kartoissa on Saimaan eteläosista käytetty nimeä Suur-Saimaa ja Pien-Saimaa. Ylä-Saimaa on myös usein käytetty Saimaan rajaus, jolla tarkoitetaan joko Saimaan Savonlinnan pohjoispuolisia osia tai Suur-Saimaan Kyläniemen kohdilta Puumalaan ulottuvaa vesialuetta.
(Lähde: Järviwiki)

Järvilohi

Etelä-Karjalan maakuntakala on järvilohi. Se on reliikki; merilohi jäi jääkauden aikaan vangiksi makean veden järviin. Saimaan järvilohi on uhanalainen laji, joka tarvitsee säilyäkseen poikasistutuksia. Luonnonvaraisena lajia esiintyy ainoastaan Vuoksen vesistössä.

Spektroliitti

Etelä-Karjalan maakuntakivi on lukuisissa väreissä loistava spektroliitti. Se on maasälpää, jota esiintyy rapakiven yhteydessä. Spektroliitin emäkallio löytyi Ylämaalta 1940-luvulla Salpalinjaa rakennettaessa.

Kangasvuokko

Kangasvuokkoa tavataan runsaimmin Kaakkois-Suomessa ja Salpausselän harjualueilla. Kangasvuokon kukinta ajoittuu yleensä toukokuun alkupuoliskolle. Kasvin varsi on pysty ja sitä peittävät ohuet karvat. Kunkin kukkavarren päässä avautuu suurikokoinen, kellomainen sisäpinnaltaan valkea kukka, jonka keskeltä kohoavat kirkaankeltaiset heteet.

Satakieli

Satakieli on Etelä-Karjalan maakuntalintu. Laulutaiturina tunnettu satakieli on ns. yölaulaja, eli se on äänessä pääosin hämärissä. Ulkonäöltä lintua ei ole helppoa tuntea, sillä varsinaisia erikoistuntomerkkejä ei ole. Näkyvintä ovat ehkä suuret silmät, jotka kertovat sopeutumisesta hämäriin olosuhteisiin. Pesimäpaikat ovat reheviä lehtoja ja rantoja. Laulu on hyvin voimakasta, jopa 100 desibeliä. Pesä on maassa aluskasvillisuuden seassa. Linnulla on yksi poikue vuodessa. Ravinnokseen linnut käyttävät hyönteisiä, toukkia ja matoja.