(Maakuntajohtajan blogi on ensin julkaistu Savon Sanomien koulumnina 16.6.2019)
Uuden hallituksen ohjelma on lupaava Itä-Suomen näkökulmasta. Jos toimeenpano luonnistuu yhtä sutjakkaasti kuin sen kirjoittaminen, tässä voi käydä ihan hyvinkin. Ennen päätösten ja määrärahojen tipahtamista ei kuitenkaan kannata nuolaista.
Keskustan poliittinen hoksnokka toimi. Edellisen keskustavetoisen hallituksen jäljiltä valtion- ja kansantalous on sen verran hyvässä kunnossa, että olisi ollut tyhmää jättää omien kylvöjen sadonkorjuu tyystin muiden tehtäväksi.
Avainsana ovat Rinteen lupaamat tulevaisuusinvestoinnit, joista saadaan esimakua juhannuksen tienoilla lisätalousarviossa. Luvassa on satoja miljoonia kiireellisimpiin rautatie-ja muihin hankkeisiin. Savonlinnallekin on tulossa oma tukipakettinsa.
Hallitusohjelmassa uusi nopea itärata on nyt samalla viivalla lännen ja pohjoisen suunnan kanssa. Kun valtio perustaa yhdessä 10 itäisen Suomen kaupungin kanssa itärataa varten hankeyhtiön, ratkeaa asiallisesti samalla se, että rata aikanaan kulkee Helsingistä Porvoon ja Kouvolan kautta.
Kuopion Finnpulp-hankkeen kannalta on hyvä, että yksi tulevaisuusinvestoinneista on Kouvolasta Hamina-Kotkan satamaan johtavan radan kunnostus. Ohjelma myös varmistaa, että Saimaalle saadaan uusi isompi laivakalusto, kun kanavan sulut pidennetään.
Myös Parikkalan maantie- ja Imatran rautatieylityspaikkojen kehittäminen helpottaa metsäteollisuutemme puunhankintaa ja luo uusia matkailumahdollisuuksia. Sisävesiliikenteen ja järvimatkailun linjaukset ovat rohkaisevia nekin, kun esimerkiksi Pien-ja Suur-Saimaan yhdistävälle Kutilan kanavalle vilkkuu vihreä valo.
Ylityspaikat ja syväväylä mahdollistavat osaltaan uusia metsäteollisuuden hankkeita. Kun osa lisäpuun tarpeesta voidaan tuoda sujuvasti naapurista, ei tarvitse tinkiä kotimaan hiilinielutavoitteesta. Venäjän puolellahan hakkuut ovat vain vajaa kolmasosan vuotuisesta kasvusta.
Sinipunan kunnallissihteerit Matti Kankare (kok) ja Hannu Taavitsainen (sd) julistivat aikanaan maakunnille kolmen veen kiellon: Ei valtaa, ei vaaleja eikä veroja. Rinteen ohjelma kumoaa nuo kaikki.
Soten lisäksi maakunnille siirtyy kunnilta aluksi pelastustoimi, ehkä ympäristöterveydenhuoltokin. Maakuntaitsehallinnosta on nyt tulossa jopa aidompaa kuin rauenneessa hankkeessa.
Looginen seuraava askel on koota muutkin lukuisissa kuntayhtymissä ja valtion ELY-keskuksissa hoidetut aluetason tehtävät samaan hallintoon. Olisi erikoista, jos Etelä-Karjalaankin jäisi elelemään vaaleilla valitun maakunnan rinnalle vielä erikseen kuntayhtymä nimeltään maakunnan liitto.
Vastoin yleistä harhakäsitystä kyse ei siis ole ”uuden hallinnon” tai turhan byrokratian kasvattamisesta. Päinvastoin: Yli neljäsataa osin päällekkäistä organisaatiota puretaan, kun tehtävät kootaan 18 demokraattisesti hallittuun maakuntaan.
Hallitusohjelmassa ei ole tarkkaa vuosilukua, jolloin maakunnat aloittavat. Käytännöllisintä on pitää ensimmäiset maakuntavaalit kuntavaalien yhteydessä keväällä 2021. Tällöin maakuntien toiminta voisi käynnistyä 2022. Lait tulisi siksi säätää viimeistään ensi vuoden syksyllä.
Vahvat maakunnat tarvitaan paitsi turvaamaan palvelut ennen muuta luomaan elinvoimaa, työpaikkoja ja kasvua koko Suomeen. Erityisen välttämätöntä se on alhaisen syntyvyyden ja suoranaisen väestökadon mutta samalla myös jo työvoimapulan riivaamassa Itä-Suomessa.
Johtamiskyvyt ja toimeenpanon jämäkkyys ratkaisevat kuinka uuden sukupolven politiikoista koostuva viisikko kunnianhimoisissa tavoitteissaan lopulta onnistuu. Oppositio ei ole aivan hampaaton ja vastarintaa voi löytyä virkakoneistostakin.
Kyynisyyden ja epäonnistumisen povaamisen sijaan Rinteen hallitukselle pitää antaa mahdollisuus lunastaa siihen kohdistuvat myönteiset odotukset.
Jääkiekon MM-kulta vauhditti hyvää kierrettä myös Suomen taloudessa 1995. Toivotaan, että sama toistuu 2019.
Maakuntajohtaja Matti Viialainen