EN RU

Mitä opin Etelä-Karjalassa ja havaintoja uudistuksen viestinnästä

(Uusinajattelijat-blogissa 17.12.2018 maakuntauudistustiimin viestintäassistentti Matias Suksi)

Matias Suksi ja Nestori Miikkulainen.

Etelä-Karjalassa vietetyn kuuden kuukauden jälkeen on aika jatkaa kohti uusia haasteita, mutta kokemus maakunta- ja sote-uudistuksen sekä eteläkarjalaisten ihmisten parissa on ollut ikimuistoinen. Tässä tekstissä pyrin purkamaan kokemuksiani Etelä-Karjalassa sekä havaintojani uudistuksen viestinnästä pienessä maakunnassa. Mitä opin ja mitä jäi käteen?

Aloittaessani Etelä-Karjalan liiton maakuntauudistustiimin viestintäharjoittelijana kesäkuussa kirjoitin, että töiden aloittaminen oli kuin hyppy kylmään järveen – niin paljon uusia ihmisiä, paikkoja ja kokemuksia tuli vastaan jo ensimmäisten viikkojen aikana. Jäyhälle eteläpohjalaiselle varsinainen shokki oli, kun heti aluksi piti jalkautua Etelä-Karjalan toreille kertomaan asukkaille uudistuksesta. Tästä tulikasteesta kuitenkin selvittiin – torikierros olikin oivallinen tapa haastaa itsensä ja samalla saada tuntumaa maakuntaan ja sen asukkaisiin.

Vaikka toreille jalkautuminen jäi omalta osaltani ensimmäisten viikkojen torikierrokseen, oli ihmisten mielipiteiden ja palautteiden kuunteleminen sekä asukkaiden osallistaminen tärkeää työssä myöhemminkin. Esimerkiksi laatimaani asukaskyselyyn annettujen vastausten ja kommenttien seuraaminen on avannut ikkunaa eteläkarjalaisten arvomaailmaan ja tulevaisuudennäkymiin.

Yksittäisistä kokemuksista Etelä-Karjalan liitossa mieleen ovat jääneet esimerkiksi uudistustiimin taidemaalaussessio sekä retki Hämeenlinnaan, jossa tutustuimme tiimin kanssa Hämeen maakunta- ja sote-uudistuksen valmisteluun. Mieleen jäi myös esimerkiksi TYKY-reissu historialliseen Viipuriin.

Kolmen kuukauden harjoittelujakson jälkeen työt jatkuivat viestintäassistentin roolissa, jossa pääsin sukeltamaan syvälle maakunta- ja sote-uudistuksen maailmaan. Syksyn aikana pääprojektikseni vakiintui uudistukseen liittyvien Youtube-videoiden tekeminen, josta tulikin kerrytettyä paljon kokemusta. Mielenkiintoisia kokemuksia olivat esimerkiksi viittomakielisen videon kuvaaminen sekä henkilöstön uutiskirjeeseen liittyvät videot, joiden kautta pääsin vierailemaan maakunnan eri toimialojen luona. Videoiden ja muiden töiden kautta pääsin tutustumaan Etelä-Karjalan liiton lisäksi muun muassa Eksoten, Pelastuslaitoksen, ELY-keskuksen sekä TE-toimiston organisaatioihin ja ihmisiin. Nämä maakunnan eri toimialathan tekevät jo nyt hyvää ja tiivistä yhteistyötä, mutta jos uudistus saadaan voimaan, tulee yhteistyö olemaan vielä tiiviimpää ja konkreettisempaa. Joka tapauksessa yhteistyö on avain pienen maakunnan – jossa on pienillä resursseilla tehty valtavasti töitä – menestymiseen.

Siinä missä astuminen maakunta- ja sote-uudistuksen maailmaan tuntui hypyltä kylmään järveen, on viestintätyö sen parissa välillä tuntunut suossa uimiselta. Uudistuksen valtakunnalliset viivästykset ja epävarmuudet eivät nimittäin ole tehneet viestimistä helpoksi. Kun elo-syyskuussa koostettiin 78 000 Etelä-Karjalan kotitalouteen jaetun Eksote & Maakunta- ja sote-uudistus -lehden uudistusosiota, ongelmia aiheutti uudistuksen aikatauluista kertominen. Mitä painettuun julkaisuun voitaisiin kirjoittaa, kun tilanne saattaisi olla lehden ilmestyessä täysin eri kuin painoon vietäessä?

Mutta vaikka työ olisi suossa uimista, on kuitenkin parempi pyrkiä uimaan eteenpäin kuin jäädä paikalleen suohon ja upota. Etelä-Karjalan valmistelutiimi ei ole jäänyt suohon vellomaan, vaan se on puskenut eteenpäin siitä huolimatta. Uudistuksen epävarmuudesta selviämistä on helpottanut kannustava ja rento työilmapiiri, jossa kaikki tiimin jäsenet ovat olleet toistensa vertaistukena. Hyvällä yhteishengellä asioissa on päästy aina eteenpäin.

Edellä mainittujen lisäksi olen päässyt näkemään – ja tekemään – maakunnan viestinnän suunnittelua viestintätyöryhmässä sekä maakunnan brändin suunnittelua ja jalkauttamista. Ainakin omalta osaltani olen nähnyt, että Etelä-Karjalan sydänbrändi todella toimii. Sydänlogolla varustetut ”Parhaaseen on tyydyttävä” -t-paidat ovat haluttua tavaraa koko maakunnassa, mutta myös maakunnan ja sen organisaatioiden ulkopuolella. Myös itse saatan sellaista pitää ylläni vielä jatkossakin.

Kaiken kaikkiaan kulunut puoli vuotta on siis ollut antoisa ja tarjonnut monia ikimuistoisia kokemuksia. Historiallisen uudistuksen valmistelutyöhön tutustuminen ja osallistuminen on opettanut paljon maakunnasta, yhteiskunnasta ja ihmisistä.

Entäs se kuuluisa karjalainen ilo? Etelä-Karjalassa vietetyn puolen vuoden aikana olen huomannut, että iloinen ja rento asenne työntekoon ja elämään – sydämellä tekeminen – on tarttuvaa. Ripaus iloa ja sydämellä tekemistä on saattanut tarttua jopa tähän Varsinais-Suomessa asuvaan eteläpohjalaiseen. Sitä on hyvä nyt levittää eteenpäin.

Matias Suksi