Valikko Sulje

Veljekset

Yksityiskohta vanhasta oven lukosta.

Kapteeni Johan von Nandelstadt sai kuninkaalta hallintaansa laajoja maa-alueita Joutsenosta 1650. Muukonsaaressa sijainneen Karsturannan kartanon hän perusti tiettävästi samoihin aikoihin. Ratsupalvelusta vastaan palkkioina saadut tilat olivat verovapaita nk. rälssitiloja. Kapteeni kuoli jo 1655 ja häneltä jäi iso perhe. Lapsista ainakin kaksi poikaa seurasivat isänsä uraa sotilaina ja jäivät asumaan Joutsenoon. Pojista Wolmar Wilhelm von Nandelstadt toimi pitkään Eriksholmin komendanttina ja asettui 1682 asumaan Saviniemen kartanoon. Hänen veljensä Elias von Nandelstadt sai perinnössä haltuunsa Karsturannan kartanon, mutta joutui luopumaan siitä, kuten veljensä omastaan, 1700-luvun alussa. Elias kuoli 1710 ja hänet on haudattu Ristiinan kirkkoon. Nandelstadtit olivat ainoa aatelinen suku Joutsenossa Ruotsin vallan aikana. Muukonsaaressa suvun jälkeläisiä eli vielä pitkään veljesten kuoleman jälkeen.

Veli tuli käymään. Löntysteli saliin kähmäisillä jaloillaan, posket puuskuttaen. Kertoi, että joutuu kohta lähtemään Saviniemestä ja sama kohtalo odottaa kuulemma myös minua. Muukonsaaren Herran olisi aika nöyrtyä ja jättää Karsturanta muille.

Kun pappa aikanaan kymmeniä vuosia sitten heitti henkensä ja kartanon hoito lankesi minulle, lähdin siitä ajatuksesta, että täällä olen ja tänne jään. Kestikievarin ja kapakan perustin, jotta ei tulisi itselleni eikä muille jano tai tarve käydä hankkimassa oluentarpeita hämärän kauppiailta. Siihen loppui jumalaton meno Joutsenossa, ja kylillä saattoivat kuiskia hymykarein, kun vääpelinä tai kapteenina tai miten milloinkin tituleerattuna karautin Kapakkamäkeä ylös ja alas.

Kruunun ahneet ahmatit iskivät jossakin vaiheessa kiinni perintömaihimme. Sätereistä jouduimme ensiksi luopumaan, velipoika kahdesta isosta tilasta, kunnes pääsi nuolemaan loukatun ylpeydentunteen haavojaan Saviniemeen. Sen ison reduktion takia minäkin kävin taisteluni ja hankin kapteenin natsani, kun Karsturanta lopulta luvattiin minulle eliniäksi.

Mutta ne olivat niitä lupauksia ja nyt ovat toiset ajat tulossa. Venäläiset eivät hyvällä katsele meitä, mutta sitäkin suuremmalla hurmiolla maitamme. Nandelstadtien aika Muukonsaaressa taitaa päättyä tähän. Vain lehmukset ja pähkinäpensaat jäävät meistä muistuttamaan. Minä ne tänne silloin kaukaa katsoen viisaana istutin.

Teksti: Pekka Vartiainen
Kuvat: Anu Nuutinen
Sijainti kartalla

Kirjoitus ja kuvat ovat osa Rural Explorer -hankkeessa tehtyä Tarinajoki-kirjaa, johon on koottu Kaakkois-Suomen maaseudun matkailuyritysten käyttöön alueen historiaan ja nykypäivään liittyviä kiinnostavia ja yllättäviä tarinoita sekä yhdistetty niihin paikkatietoa.